Keijuhovi

Verhon kätkemä ikiaikainen salaisuus

Hahmoryhmäesittely

Keijuhovin pelaaminen

Keijuhovin hahmot ovat hahmoina abstraktimmin kirjoitettu, ja niiden tulkinta vaatii enemmän pelaajan improvisaatiota. Hovin hahmot antavat tilaa magian ja mystisyyden kanssa pelaamiseen, ja Keijujen peliin liittyy erityisiä magia-metatekniikoita. Pelaaja voi päästä kokeilemaan, millaista on olla esimerkiksi iätön ja ideasta syntynyt hahmo. Hovin proppautuminen myös sallii kattavasti erilaisia ideoita.

Ryhmäinfo

Keijuhovi käsittää niin fyysisen paikan kuin sen erikoiset asukitkin. Pohjoisen metsien peitossa on ikiaikainen domeeni, jonne harva löytää tietään, mutta jota lähestyessä voi kuulla sen kutsun. Moni, joka päätyy domeeniin, ei tunnu pääsevän sieltä pois ja nämä domeeniin jääneet olennot ovat aikojen saatossa muodostaneen kotoisan Keijuhovin. Mystisen Keijuhovin synty on tuntematon myös itse asukkaille, mutta hovi kantaa ylpeänä perinteitään, jotka ovat saaneet alkunsa joskus sen perustuksen aikaan. Paikka, kuten sen asukkaatkin, huokuu magiaa, kun elämä sijoittuu tavallista syvemmälle verhoon. Kaikki tuntuvat olevan symbioosimaisessa yhteydessä niin kotiinsa kuin toisiinsakin.

Luonnonumbriitit, demonit, syvälle vajonneet eksiitit ja muut olennot elävät hovissa keskenään huolehtien toisistaan. Yhteisö on kuin perhe, johon jokainen haavoittunut ja kotia kaipaava on tervetullut. Hovissa ei ole varsinaista arvohierarkiaa, mutta hovin perustajia ja vanhimpia kunnioitetaan kovasti. Vaikka he katsovatkin muiden perään, kantaa jokainen vastuuta hovin hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Jokainen tietää ulkomaailman vaarat, joten hovi vannoo omaavansa kaiken tarvittavan rajojensa sisällä. Koti on tuttu turva, mitä muuta voisi tarvita?

Hahmot

Kastepisara

iätön henkiolento, sukupuoleton

Kauan sitten syyspäiväntasauksena tähän maailmaan sikisivät umbriittikaksoset Kastepisara ja Auringonhuuma. Kastepisara imee energiaa pimeydestä ja yöstä, syksystä ja talvesta, kun taas Auringonhuuma Auringosta ja valosta, keväästä ja kesästä. Läpi vuosien he ovat käyneet läpi heikkenemisen ja voimistumisen sykliä vuodenaikojen mukaan, kumpikin vuorollaan. He ovat toisilleen rakkaita, mutta yhteiselämä on vaikeaa toisen ollessa vahvimmillaan ja toisen heikoimmillaan. Ilman toisiaan he eivät kuitenkaan voi elää, heidän kohtalonsa on sidottu yhteen. Syksyn lähestyessä Kastepisara tuntee elämän kerääntyvän itseensä ja joutuu seuraamaan sivusta, kuinka Auringonhuuma kokee vastakkaisen. Olisiko viimein aika antaa ja saada tukea siltä, joka kuitenkin joutuu kokemaan saman?

Auringonhuuma

iätön henkiolento, sukupuoleton

Kauan sitten syyspäiväntasauksena tähän maailmaan sikisivät umbriittikaksoset Auringonhuuma ja Kastepisara. Auringonhuuma saa elämänvoimansa Auringosta ja valosta, keväästä ja kesästä, kun taas Kastepisara pimeydestä ja yöstä, syksystä ja talvesta. Läpi vuosien he ovat käyneet läpi heikkenemisen ja voimistumisen sykliä vuodenaikojen mukaan, kumpikin vuorollaan. He ovat toisilleen rakkaita, mutta yhteiselämä on vaikeaa toisen ollessa vahvimmillaan ja toisen heikoimmillaan. Ilman toisiaan he eivät kuitenkaan voi elää, heidän kohtalonsa on sidottu yhteen. Nyt syksyn lähestyessä Auringonhuuma tuntee elämän hiipuvan itsessään ja vaipuu surumielisyyteen. Olisiko jo tullut se aika, että sopuisa yhteiselo onnistuisi sen kanssa, joka kuitenkin joutuu kokemaan saman?

Hurmeentuoja

iätön henkiolento, naisellisena esiintyvä

Hurmeentuoja, nykyiseltä nimeltään Tulitukka, sai alkunsa kun metalli osui metalliin ja syntyi kipinä. Tulinen umbriitti oppi tuntemaan sodan ennen muuta maailmaa, eikä raa’asti taistelemaan luotu olento muuta tuntunut tarvitsevan. Taisteluiden loputtua on Tulitukka on kieltäytynyt katsomasta taakseen ja purkanut liekkiänsä elämällä vaaraallisesti ja vapaasti. Hän viihtyy hovissa, jossa voi elää huolettomasti ja mielensä mukaan, ja siellä eläessään on hänestä syntynyt hovin kesytön huvittelija ja silmätikku. Olkansa yli tarkkaileva Tulitukka on varovainen jokaisen kanssa, mutta Hovissa asuva vetehinen Aallonharja on lumonnut Tulitukan kokonaan. Veden ja tulen olennot ovat niin kovin erilaisia, mutta katseiden kohdatessa Tulitukka voi tuntea sisäisen liekkinsä lepattavan syvästä ihastuksesta. Valonverso, entinen enkelisotilas ja vihollinen sodasta, muistuttaa Tulitukkaa menneistä ajoista, eikä hän voi olla miettimättä, kuinka kauan voi enää paeta kipeitä muistoja.

Valonverso

iätön henkiolento, sukupuoleton

Luojalleen uskollinen enkeli, joka jätettiin Maan pinnalle vaaralliseen ja pelottavaan maailmaan. Aikojen alussa Valonversolle suotiin hänen himoitsemansa korkea-arvoinen tehtävä enkelten kuorossa, ja nyt hän muistelee noita aikoja menetettyä loistoa surren. Tehtävästä vapauduttuaan Valonverso löysi oman voimansa ja päätyi sekoittamaan monen maan asukin päätä, kun eksynyt enkeli yritti löytää paikkaansa. Maa ei edelleenkään tunnu kodilta, mutta Valonverso on löytänyt jonkinlaisen turvapaikan Keijuhovista kummallisten luonnonumbriittien joukosta. Hän tosin sanoo tämän olevan vain “väliaikainen lasku” ennen kuin hän palaisi kuoroonsa ja luojiensa huostaan. Valonverso pohtii, voisiko hän saada apua menneisyyden kysymyksiin Iltatuulelta, Hovin rituaalimestarilta, tai sitten itse viholliselta, Tulitukalta.

Rukola Jukola

nuori ihminen, nainen

Rukola Jukola on lempeä ja hiljainen, mutta luova sielu, jolle magian maailma on vasta-avautunut luku elämässä. Köyhän perheen kasvatti ja entinen taideopiskelija Rukola kohtasi vajoamisen hetkellä vuosien takaisen ystävänsä ja ihastuksensa. Jytten kanssa Rukola pakeni keijuhoviin ja aloitti siellä uuden elämänsä vajonneena. Vanhat tunteet ja vajoamisen kauna sotkeutuvat ristiriitaiseksi sotkuksi Jytteä kohtaan, eikä tunteiden selvittelyä auta suru menetettyä elämää kohtaan. Hovin väestä on muodostumassa nopeasti läheinen, mutta Rukola toivoisi voivansa antaa itsestään enemmän.

Jytte Färkkilä

nuori ihminen, muunsukupuolinen

Jytte Färkkilä on varautunut ja epäilevä ihmissusi, jonka menneisyyttä tahrittaa rikollinen jengitausta. Viimeisimmän keikkansa päätyttyä vanhan ystävän ja ihastuksensa kohtaamiseen, hän huomaa vanhojen tunteiden olevan edelleen voimassa. Jytte jätti jengin taakseen ja lähti vasta vajonneen Rukola Jukolan kanssa pakoon, toivoen löytävänsä suojaa kaksikolle. Suden vaistot kutsuivat Jytteä luontoon ja kumppanukset päätyivät Keijuhoviin. Hovissa Jytte toivoo pääsevänsä elämään rauhallista elämää rakkaan ystävänsä kanssa, mutta pelkää vaikeuksia olevan edelleen luvassa. Tilanneta monimutkaistaa kuitenkin Rukolan ja Jyten kanssa hoviin saapunut kolmas eksiitti, jonka kyseenalaiset taustat saavat Jyten niskakarvat tahtomattaankin koholle.

Alex Davies

nuori ihminen, pelaaja voi valita sukupuolen

Joitain vuosia toimittuaan Green Knightsien parissa ja Alexin erikoistuttua DAD-agentiksi hän sai tehtäväkseen järjestää operaation. Jotain meni kuitenkin vikaan ja Alex vajosi hyvin syvälle verhoon. Uuteen elämään sopeutuminen tuntui mahdottomalta muiden ihmisten keskellä ja Alex elikin kiertolaisena etsien paikkaansa uudessa elämässään. Onneksensa hän törmäsi toiseen eksiittiin, joka tutustutti hänet Hovin elämään. Pidempiä miettimättä hän lähti tämän mukaan. Hoviin sopeutuminen on sujunut paljon odotettua helpommin ja viimeisten kuukausien aikana arki on lähtenyt sujumaan. Hovista on alkanut muodostua perhe, jota Alex ei halua menettää. Erityisesti Hetkenä tunnettu umbriitti on kiinnittänyt hänen huomionsa muutaman viime kuukauden aikana. Menneisyyden teot jatkavat kuitenkin hänen vainoamistaan. Operaation aikana tekemät virheet eivät halua jättää häntä rauhaan eikä Alex ole varma, kenelle voisi jakaa murheitaan.

Hetken Muisto

iätön henkiolento, sukupuoleton

Hetki on syvällä metsässä syntynyt luonnonumbriitti. Joitain vuosia vaellettuaan hän löysi itsensä Keijuhoviksi kutsutusta paikasta, metsässä olevasta umbriittien kodista. Paikasta ja siellä olevista asukeista on vuosien varrella kehittynyt tärkeä tukiverkosto, johon pystyy aina tukeutumaan. Hetken elämää kuitenkin vaikeuttaa hänen olemassaolonsa luonto: päivänkorennon tavoin hänen elämänsä on hyvin lyhyt. Noin puolen vuoden välein hänelle tapahtuu uudelleensyntyminen. Hetkelle itselle tämä ei ole omituista, mutta muissa Hovin jäsenissä tämä aiheuttaa huolestuneisuutta. Seuraava puolivuotinen on jälleen lähestymässä, mutta tällä kertaa ajatusta on pois viemässä uusi Hoviin tullut eksiitti, josta Hetki on ollut hyvin kiinnostunut hänen saapumisestaan lähtien.

Iltatuuli

iätön henkiolento, sukupuoleton

Iltatuuli on haikea tuulenhenkäys kesäillassa, muinaisen tiedon kuiskaus pilvien lomassa. Hän on vanha luonnon umbriitti, jonka vastuulla ovat Hovin rituaalimenot sekä yhteydenpito ulkomaailmaan ennustusten ja viestien kautta. Iltatuuli tietää, että hänen on tullut aika joko siirtää Rituaalimestarin vastuu eteenpäin, tai tehdä työtä siihen pisteeseen saakka, että hän itse katoaa tästä maailmasta. Hänen oppilaansa sydän on kuitenkin jossain muualla kuin Rituaalimestarin työn jatkamisessa, eikä vaihtoehtoa jatkajalle ole näkyvissä. Jokin uusi ja ihmeellinen on kuitenkin ilmestymässä Hovin maailmaan: vieraat kaukaa Taivaalta, jotka Iltatuuli kuuli tuulessa ja jotka hän on kutsunut Hoviin, ovat olentoja, jollaisia hän ei ole koskaan tavannut! Kuinka hän voisi antaa itsensä kadota, kun maailmassa on yhä jotain uutta ja ihmeellistä, kaiken tämän ajan jälkeen?

Taivaantähystäjä

iätön henkiolento, sukupuoleton

Taivaantähystäjä on kaipauksesta syntynyt umbriitti, jonka sydämen täyttää halu nähdä maailmaa, seikkailla ja kokea uutta. Hänen sisintään kalvaa tieto siitä, että Hovi on kuin vankila: pääsyä pois ei ole, ei vaikka hän kuinka sitä kaipaisi. Taivaantähystäjä täyttää päivänsä etsimällä uusia kokemuksia, testaillen vapautensa rajoja ja kuunnellen tarinoita ulkopuolisesta maailmasta, toivoen, että vielä jonain päivänä Hovin kirous voitaisiin purkaa. Mutta jos tuo ihme jonain päivänä tapahtuu ja hän pääsee kokemaan ulkomaailman omin silmin, saako hän otettua mukaansa parhaan ystävänsä, joka ei enää koskaan halua poistua Hovin suojaisista metsistä? Ja onko hänen velvollisuutensa astua Rituaalimestarin rooliin painavampi kuin hänen kaipuunsa vapauteen?

Viima “Aallonharja” Lehtola

nuori vetehinen, pelaaja voi valita sukupuolen

Viima on nuori Vetehisvaihdokas, jonka koko elämä on ollut täynnä kuulumattomuuden tunnetta, surua ja menetyksiä. Hän on vaeltanut pitkin maailmaa etsimässä omaa paikkaansa kohdaten pettymyksiä toisensa perään, purkaen surunsa lauluihin ja runoihin. Hovi on Viimalle paikka, jossa hänet vihdoin hyväksytään, ja jossa hänen on turvallista olla oma itsensä. Menetetty nuoruus vyöryy nyt kuin aaltoina Viiman elämään: koskaan ennen ei hänellä ole ollut samanlaista mahdollisuutta elää osana yhteisöä, rakastaa ja tulla rakastetuksi. On aika ottaa kiinni kaikki ne menetetyt vuodet, laulaa ilosta, runoilla rakkaudesta, ja löytää onni elämästä Hovin suojissa. Menneisyys ei kuitenkaan ole jättänyt Viimaa täysin rauhaan, sillä hiljattain Hoviin saapui toinenkin vetehinen, Viiman tuttava ja Mustan Virran vetehisdomeenin soturi Allikko, joka toi suru-uutisia vetehisten keskuudesta.

Kaiku

ikiaikainen olento, ollut joskus ihminen, pelaaja voi valita sukupuolen

Kaiku, Umbriittimainen ihminen, “Metsänpeitto”, vanhus/hitaasti iätön. Tietää olleensa joskus ihminen. Ihmisyyden rippeet ovat jäljellä, eikä ole täysin umbriitti. Loi yhdessä Laulun kanssa Hovin ja he ovat sitä yhdessä johtaneet. Pikkuhiljaa Hovin asukkaiden määrä ja Hovin ylläpitämisen vastuu on kasvanut kasvamistaan ja Kaiku on väsynyt. Laulu on ottanut suurimman osan vastuista harteilleen, ja heidän suhteensa on hiipunut vähiin. Hovin jäsenten tavoitteet ja mielipiteet ovat monipuolistuneet ja monimutkaistuneet, ja aika on jättänyt Kaikun jälkeensä. Osaisiko hän enää edes johtaa Hovia, vaikka jaksaisikin?

Laulu

ikiaikainen henkiolento, sukupuoleton

Laulu, Umbriitti, “Metsän Kutsu”, iätön. Tietää olleensa Hovissa aina. On umbriitti, itse Metsän Kutsu, ja syntynyt tätä tarkoitusta varten. Loi yhdessä Kaikun kanssa Hovin, ja he ovat sitä yhdessä johtaneet. Pikkuhiljaa Hovin asukkaiden määrä ja Hovin ylläpitämisen vastuu on kasvanut kasvamistaan ja Laulu on joutunut sitä ottamaan harteillensa yhä enemmän. Kaiku on hiljalleen miltei kadonnut Laulun elämästä, ja heidän suhteensa on hiipunut vähiin. Hovin jäsenten tavoitteet ja mielipiteet ovat monipuolistuneet ja monimutkaistuneet, ja päätökset tai Hovin johtaminen ei olekaan enää yksinkertaista. Osaako Laulu enää edes sanoa, mikä olisi Hovin parhaaksi?

Allikko

nuori vetehinen, pelaaja voi valita sukupuolen

Allikko on nuori vetehissoturi, jonka koti Mustan Virran vetehisdomeenissa on jäätynyt syvään jäähän, uinuen maagista unta. Allikko on saapunut Keijuhoviin Mustan Virran Herralta saamallaan tehtävällä, mutta matkan olosuhteet ovat muuttuneet. Paluu Mustan Virran domeeniin ei ole mahdollista välttämättä koskaan, ja Keijuhovissa asuu Allikon yllätykseksi hänen vanha ystävänsä Aallonharja. Allikon entinen elämä on ollut suoraviivaista, väkivaltaista ja ennaltamäärättyä, mutta nyt kaikki on toisin. Mustan Virran jäät tuntuvat ulottuvan Allikon sieluun ja sydämeen asti, mutta ehkä elämä hovissa voisi tarjota hänelle uusia syitä elää.